Tanskalais-ruotsalainen pihakoira
Jo pitkään ruotsalaisten ja tanskalaisten maatilojen pihapiiriin kuulunut tanskalais-ruotsalainen pihakoira on aikanaan toiminut rotanpyydystäjänä, vahti- ja seurakoirana. Nykyisin suurin osa pihakoirista toimii seura- ja harrastuskoirina.
Pihakoira on vahtikoira, joten se ilmoittaa saapuvista vieraista haukkumalla, mutta sen tulee ottaa vieraat ystävällisesti vastaan. Varsinaista riistaviettiä tyypillisellä pihakoiralla ei ole, mutta edelleenkin sen rakenteellisten- ja luonneominaisuuksien on oltava sellaiset, että se pystyy toimimaan alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaisesti maatalon yleiskoirana.
Nykyisen nimensä tanskalais-ruotsalainen pihakoira on saanut vuonna 1987 Tanskan ja Ruotsin kennellittojen hyväksyttyä rodun. Suomeen ensimmäinen pihakoira tuotiin vuonna 1989 ja ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue näki päivänvalon vuonna 2000.
Rotumääritelmän kuvauksen mukaan pihakoira on valpas, tarkkaavainen ja eloisa. Vilkkaan luonteensa vuoksi pihakoiran kasvattamiseen tulee panostaa. Koira tarvitsee myös tarpeeksi aktiviteettia energian purkamiseksi.
Pihakoiralla on lyhyt ja sileä turkki, jossa ei pääsääntöisesti ole pohjavillaa. Pihakoira on kylmänarka, joten se tarvitsee säänmukaisen vaatetuksen kylmällä ja kostealla ilmalla.
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira kuuluu FCI:n roturyhmään 2.